Henkilöstömitoitus perhesosiaalityöhön

Initiativets förslag

Ehdotan, että Keski-Uudenmaan hyvinvointialue asettaa perhesosiaalityöhön eli lapsiperheiden sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen sosiaalityöhön henkilöstömitoituksen.

Initiativets innehåll och motiveringar

Laki lastensuojelun sosiaalityön henkilöstömitoituksesta astui voimaan vuoden 2022 alusta ja kaksi vuotta myöhemmin asiakasmäärä per sosiaalityöntekijä laski edelleen 35 asiakkaasta 30 asiakkaaseen. Sen seurauksena lastensuojelun avohuoltoon kuuluvia asiakkaita alkoi tulvia perhesosiaalityöhön, jossa vastataan sosiaalihuoltolain mukaisista lapsiperheiden palveluista. Vuoden 2015 uuden sosiaalihuoltolain tavoitteena oli jälleen kerran siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kuntapoliitikot eivät kuitenkaan olleet myöntäneet perhesosiaalityöhön asiakasmäärän kasvun edellyttämiä lisäresursseja. Räikeä lasten edun vastainen muutos on jo nähtävissä monilla, jollei peräti kaikilla hyvinvointialueilla. Perhesosiaalityön asiakkaana on monista samanaikaisista, monimutkaisista ja pitkäaikaisista ongelmista kärsiviä perheitä. Perheitä, joiden lapset tarvitsevat suojelua. Perhesosiaalityön idea on ennaltaehkäistä lastensuojelun tarvetta, mutta nykyisellään se ei toteudu. Asiakasmäärä per omatyöntekijä on lastensuojeluun verrattuna kaksin-kolminkertainen, eivätkä resurssit riitä parityöskentelyyn. Asiakkaille on tarjolla paljon niukempi palveluvalikko ja huomattavasti pidemmät jonot palveluihin kuin lastensuojelussa. Perhesosiaalityössä erityissosiaaliohjaajat tekevät lapsen omatyöntekijöinä käytännössä samaa työtä kuin sosiaalityöntekijät mutta merkittävästi pienemmällä palkalla. Lastensuojelussa eri ammattiryhmien työnkuva ja vastuut on selkeästi eriytetty ja parityöskentely vakiintunut toimintatapa. Toisin sanoen perhesosiaalityötä tehdään erittäin alimitoitetuilla resursseilla asiakkaiden tarpeisiin ja työn tavoitteisiin nähden. Nykytilanne tuskin oli lakimuutosten tarkoitus. Suunnitelmallisen sosiaalityön ei pitäisi olla päivittäistä priorisointia sen suhteen, kenelle asiakkaista kyetään järjestämään oikea-aikaista palvelua. Perheiden pitäisi olla tasavertaisessa asemassa keskenään ja saada lapsen edun mukaiset palvelut kohtuullisessa ajassa. Joskus palvelua saavat nopeimmin ne lapset, joiden vanhemmat sitä äänekkäimmin vaativat, kun taas hiljaisemmat ja toimintakyvyttömämmät perheet jäävät jalkoihin. Perhesosiaalityössä tarvitaan henkilöstömitoitusta yhtä paljon kuin lastensuojelussakin. Henkilöstömitoitus voidaan määritellä riippumatta siitä, ettei se ole lakisääteistä. Sosiaalisten ongelmien ja lastensuojeluasiakkuuden tarpeen ennaltaehkäisemiseksi on välttämätöntä, että perhesosiaalityön henkilöstömitoitukseksi asetetaan 45-50 lasta per sosiaalityöntekijä.